Hae:
Etusivu » METSO on vapaaehtoista suojelua » Elinympäristöt » Harjujen paahdeympäristöt

Harjujen paahdeympäristöt



Harjujen paahdeympäristöjen monimuotoisuudelle on oleellista, että ympäristöt ovat olleet pitkään harvapuustoisia, mikä takaa valoisuuden ja paahteisuuden säilymisen. Tällaisia metsiköitä on harjurinteiden lisäksi myös hiekkaisilla harjukankailla, dyynimetsissä, hiekkarantojen tuntumassa ja ihmisen toiminnan seurauksena harjualueille syntyneissä avoimissa ympäristöissä. Paahteisuus on voimakkainta kaakko-länsisuuntaisilla rinteillä.

Paahdeympäristöjen säilyminen edellyttää toistuvia luonnonhoitotoimenpiteitä.

Esiintyminen:

Harjujen paahdeympäristöjä esiintyy koko maassa, mutta lajiston kannalta merkittävimmät kohteet ovat METSO-alueella. Sijainniltaan merkittäviä harjurinteiden tai hiekkaisten harjukankaiden kohteita on Salpausselillä ja suurilla pitkittäisharjuilla Hämeessä.

Rannikon ja sisämaan harjusaarten, dyynien ja dyynimetsien sekä hiekkarantojen yhteydessä on myös usein paahdeympäristöjä, joilla paahdelajiston elvyttäminen onnistuu luonnonhoitotoimenpitein. Pohjois-Suomessa tarkasteluun voidaan ottaa sellaisia harjujen paahdeympäristöjä, joiden lajisto on erityisen merkittävä.

Ensisijaiset elinympäristöt:

  • Paahdeympäristöjen lajistolle merkittävät, monipuoliset paahderinteet ja harjukankaat
  • Kuivat, valoisat ja ravinteiset harjumetsät
  • Palaneet harjujen rinnemetsät
  • Harjujen paahdeympäristöt joissa on valtakunnallisesti uhanalaisten paahdeympäristöjen lajien elinvoimaisia esiintymiä

Luonnonhoitoa vaativat tai rakennepiirteiltään kehittyvät kohteet:

  • Uhanalaisen paahdelajiston esiintymien lähimetsien luonnonhoitotoimenpiteet
  • Umpeenkasvaneet paahdeympäristöt joita kunnostetaan puustoa harventamalla ja maanpintaa paljastamalla
  • Paahderinteet sekä karut hiekkaiset harjukankaat joita voidaan kulottaa ja tuottaa niillä lahopuuta

Lue lisää harjujen paahdeympäristöjen luonnonhoidosta Suomen ympäristökeskuksen sivuilta.